Kun kuulin, että Ylen Akuutti-ohjelmassa olisi juttua sormiruokailusta, pelkäsin, että siellä suhtaudutaan tähän touhuun jotenkin kriittisesti. Koska tämä ei ole virallinen "neuvolalinja". Että siellä olisi joku tantta vaahtoamassa, että vauvathan eivät voi itse osata syödä, tai että vauva ei saa tarpeeksi ruokaa ellei häntä syötetä lusikalla. Olin positiivisesti yllättynyt, kun tuossa Akuutin jutussa suhtauduttiinkin sormiruokailuun ainoastaan myönteisesti. Ja tuotiin esille se, että sormiruokailu on oikeastaan paluuta menneeseen - ettei vauvoille suinkaan aina ole soseita syötetty.
http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/sormiruokailussa_lapsi_maaraa_tahdin
Tuli taas tuota katsoessa mieleen, että onkohan soseiden syöttämisessä enemmänkin kyse siitä, että ollaan jymähdetty totuttuun toimintamalliin. Niin kuin Baby-led Weaning -kirjassakin sanotaan, että kun jossain vaiheessa oli suosituksena aloittaa kiinteät jo paljon ennen puolen vuoden ikää, niin oli pakko syöttää soseita, koska eihän esim. nelikuisen vauvan käsien taidot ja istuminen vielä ole sitä tasoa, kuin itse syöminen vaatisi. Ja nyt kun on taas ryhdytty suosittelemaan puolen vuoden täysimetystä, ei olla huomattu "päivittää" tätä soseiden syöttämisen tarpeellisuutta ajan tasalle. Tai ehkäpä kyse on yksinkertaisesti siitä, ettei uskalleta luottaa lapsen taitoihin eikä hänen luonnolliseen kykyynsä tunnistaa esim. nälän ja kylläisyyden tunteet.
Nyt kun olen ihan käytännössä nähnyt, miten sormiruokailu sujuu puolivuotiaalta, tulen vähän väliä miettineeksi, että miksi minun pitäisi syöttää lastani sen sijaan, että annan hänen syödä itse. Poikani nauttii todella paljon ruokailuhetkistä, syö ennakkoluulottomasti mitä tahansa hänelle tarjotaankin, ja saa ravintoa omin käsin syötynä riittävän määrän (minkä voi päätellä mm. siitä, että hän pyytää rintamaitoa harvemmin ja on reipas ja hyvinvoiva).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti