Miksi sormiruokailu, eikä lusikalla syöttäminen?

Lapsentahtisen sormiruokailun (baby-led weaning) ideana on, että vauva syö omin käsin, omaan tahtiinsa siitä asti, kun hän alkaa syödä muutakin ruokaa kuin äidinmaitoa. En aio kirjoittaa tähän sen pitempää selostusta sormiruokailun teoriasta - aiheesta voi lukea lisätietoa esim. Bebesinfon sivuilta.

Miksi meillä päätettiin aloittaa kiinteiden antaminen sormiruokailun periaatetta noudattaen, eikä perinteisesti soseita syöttämällä? No, ei ainakaan minkään ideologian vuoksi. Eikä sen vuoksi, että soseiden syöttäminen olisi mielestäni lapsen kaltoinkohtelua tai muuta sellaista. Eikä siksi, että haluaisimme tehdä asiat jotenkin erikoisesti ja eri tavalla kuin yleensä ruukataan tehdä.

Itse asiassa tätä kirjoittaessani (kun olemme juuri aloittaneet ensimmäiset kiinteiden ruokien maistelut) en voi olla vielä varma siitä, että pitäydymmekö sataprosenttisesti sormiruokailussa, vai päädymmekö jostain syystä (en tosin keksi miksi) antamaan ruokaa myös lusikalla syöttämällä. Ehkä se osoittautuu kätevämmäksi vaihtoehdoksi esimerkiksi reissussa?

Olen päätynyt lapsentahtiseen sormiruokailuun siksi, koska se vaan tuntuu oikealta. Tässä muutama syy, mikä vei meidät tähän ratkaisuun:

• Luonnollisuus. On luonnollista, että ihminen, olkoonkin pieni vauva, syö itse ja omaan tahtiinsa.
• Koska lapsi osaa syödä itse. Hänellä on siihen luontainen kyky ja halu. Hän tekee sitä itse asiassa jo syntymästään saakka, kun hän imee maitoa rinnasta omaan tahtiinsa ja aktiivisesti ruokansa kanssa työskennellen, ei passiivisena vastaanottajana.Kyllähän kaikki vauvat ryhtyvät ennemmin tai myöhemmin syömään omakätisesti, vaikka ovatkin aloittaneet soseruokinnalla. Mutta varsinaisessa baby-led weaningissa soseruokintavaihe jää kokonaan välistä. En tiedä, miksi lasta pitäisi syöttää lusikalla suuhun jos hän alusta asti (kun puolivuotiaana aloittaa kiinteät ruuat) osaa itsekin syödä.
• Se on hauskaa ja mielenkiintoista. Siis lapsen itsensä mielestä. Ja tietysti myös vanhempien mielestä. Vauva saa tutustua paitsi ruuan makuun, myös siihen, miltä ruoka näyttää, millaista se on rakenteeltaan ja tekstuuriltaan, miltä se tuntuu käsissä ja suussa. Näitä asioita lapsi ei pääse kokemaan, jos kaikki ruoka on soseutettu, jolloin ruuan alkuperäinen muoto ja ulkonäkö ja rakenne katoavat.
• Koska vauva oppii itse tekemällä. Hän oppii kokeilemalla ja matkimalla. Sillä tavalla hän oppii esimerkiksi liikkumaan, puhumaan, käsittelemään esineitä ja niin edelleen. Miksi syömisen pitäisi olla poikkeus, miksei vauva saisi sitäkin opetella kokeilemalla ja itse tekemällä?

Yksi syy, miksi haluan lapseni tutustuvan ruokaan omaan tahtiinsa, on se, että haluaisin hänelle muodostuvan mahdollisiman terveen ja ongelmattoman suhteen ruokaan. Että lapseni voisi suhtautua ruokaan ennakkoluulottomasti, ilolla ja mielenkiinnolla. Ettei syöminen assosioituisi hänen mielessään minkäänlaiseen pakottamiseen tai painostamiseen. Tietenkään en voi tietää, onko sormiruokailulla tällaisiin asioihin vaikutusta, mutta ajatuksen tasolla minusta tuntuu oikeimmalta, että lapsi saa itse syödä omaan tahtiinsa.

Toivoisin lisäksi, että sormiruokailun ansioista voisimme välttyä sellaiselta, että vauvaa joudutaan ruokailun aikana viihdyttämään esim. lelujen avulla. Kun hän syö omakätisesti, ei häntä tarvitse harhauttaa viihdykkeillä ja vaivihkaa ujuttaa siinä sivussa ruokaa hänen suuhunsa. Koska syöminen on hänelle virike ja viihdyke. Me kaikki tiedämme, miten mukavaa ja hauskaa puuhaa syöminen on.