Siivoamista ja välineurheilua

Sormiruokailusta useimmille vanhemmille tulee ensimmäisenä mieleen SOTKU. Enkä ihmettele, koska sitähän tässä touhussa syntyy. Ajattelinpa kirjoittaa, miten meillä sotkusta selvitään.

Ensinnäkin, hyvä syöttötuoli vähentää sotkua merkittävästi. Meillä on Svan of Sweden (kuvassa) ja se on aivan loistava keksintö. Ensinnäkin siinä on pöytälevy, joka ulottuu myös lapsen sivuille, ei ainoastaan eteen. Ja jonka muovinen suojus on irrotettavissa pesua varten. Joissakin syöttötuoleissa on pöytälevy vain edessä, joissakin ei pöytälevyä lainkaan jolloin lapsen on istuttava pöydän ääressä. Näissä on se ongelma, että ruuat tipahtelevat helposti sivustoilta alas. Olen kyllä sellaisiakin ratkaisuja kokeillut (kun ollaan oltu kylässä) ja todennut, että kylläpä elämä voi olla vaikeaa jos on vääränlaiset välineet käytössä. Esim. Stokken Tripp Trapp häviää kirkkaasti Svanille, mitä sormiruokailuun tulee.

Pelkkä pöytälevy ei tee Svanista niin loistokeksintöä. Myös sen muotoilu helpottaa siivoamista. Siinä ei ole leveälle sojottavia jalkoja sotkeentumassa ruokaan. Pöytälevy suojaa alapuolellansa olevia tuolin osia tipahtelevilta ruuilta. Ei täydellisesti, mutta tosi hyvin. Perinteisen syöttötuolin tai Tripp Trappin jynssäämiseen saa käyttää monta kertaa enemmän aika joka ruokailusession jälkeen.

Siivoamista helpottaa myös tuolin alle sijoitettu vahakangas, joka pyyhitään tai huuhdellaan joka käytön jälkeen. Sitten sen reunat käännetään syöttötuolia vasten säilytyksen ajaksi niin, ettei vahakankaalle tipahtele pölyä ja roskaa. Niinpä seuraavan syömiskerran alkaessa meitä odottaa puhdas vahakangas, josta voi aivan hyvällä omatunnolla nostella pudonneita ruokapaloja takaisin lapselle.

Hyvä ruokalappu on myös olennainen. Olen kokeillut monenlaisia: kaukalollista, pientä, vähän isompaa, kankaista, muovista, hihallista jne. Pitkähihainen ruokalappu meillä on käytössä jatkuvasti ja se on ihan hyvä, mutta valitettavasti liian iso lapsellemme, mikä hieman hankaloittaa sen käyttöä. Parhaaksi ruokalapuksi olen todennut esiliinan muotoisen version (kuvassa). Se suojaa myös olkapäät. Kun paidan hihat käärii tarpeeksi ylös, ne yleensä jäävät puhtaiksi. Tämä meidän käyttämä ruokailuessu on Pikku Piia -merkkinen, Prismasta ostettu. Siinä on hyvää myös se, että kaulaosan saa tarpeeksi tiukalle, jolloin ruokaa ei mene kauluksesta sisään.

Ja sitten vihdoinkin siihen siivoamiseen. Kerron esimerkkinä tämän aamuisen puuronsyöntisession. Puuro saa aikaan paljon sotkua.

Ensin ruokalappu pois ja lapsi pesulle. Pestään naama ja kädet. Sitten siivotaan ruokapaikka. Irrotan syöttötuolin pöytälevyn muovisuojuksen (joka toimii meillä aina myös lautasena - muita lautasia ei Niksulle anneta) ja tiskaan sen käsin. Samalla tiskaan ruokalapun. Sitten otan luutun, pyyhkäisen sillä syöttötuoliin pariin kohtaan tipahtaneet puurokokkareet. Lopuksi luuttuan puurot pois vahakankaalta. Sitten vaan luutu, ruokalappu ja pöydän muovi kuivumaan. Aikaa tähän kaikkeen kului 8 minuuttia.

Keittiön vieressä oleva kylppäri helpottaa elämää, kun esimerkiksi vahakankaan - jos se on niin sotkuinen ettei sitä viitsi luutulla puhdistaa - voi nostaa suoraan suihkuun syöttötuolin alta. Ruokailupiste sijaitsee sopivasti kylppärin oven vieressä.

Toinen kuukausi takana - yhteenvetoa

Olen bloggaillut sormiruokailusta vähemmän tämän toisen kuukauden aikana, kuin ihan alussa tein. Se johtuu siitä, että sormiruokailu ei enää tunnu uudelta ja ihmeelliseltä asialta, josta haluaisi koko ajan olla kirjoittelemassa, vaan siitä on tullut normaalia arjen rutiinia.

Nyt voisi olla aika tiivistää, millaista aikaa oli sormiruokailun toinen kuukausi.

Tämän kuukauden aikana Niksu oppi ainakin

• pinsettiotteen - ja sen myötä syömään käytännössä minkäkokoisia ja -muotoisia ruokapaloja tahansa
• tekemään selvempää eroa eri makujen välille - omat mieltymykset "jalostuivat"
• pudottelemaan ruokaa tarkoituksella, ei pelkästään vahingossa, lattialle (jep, kaikki opitut asiat eivät välttämättä ole vanhempien mielestä hyviä juttuja)
• työstämään ruokaa suussa niin hyvin, ettei kakomista tapahdu enää juuri koskaan, eikä suusta tipahtele mitään ulos

Uusia makuja on tullut tämän kuukauden aikana repertuaariin runsaasti. Esimerkkeinä mainittakoon hirvenliha, naudanliha, kikherneet ja linssit. Ja hedelmistä mm. luumu ja kiivi.

Yksi merkittävä muutos, mitä tämän kuukauden aikana on tapahtunut, on imetyksen merkittävä väheneminen ja yöimetyksen poisjääminen. Niksu nukkuu noin 11 - 12 tuntia yössä syömättä kyseisenä aikana kertaakaan. En ole joutunut vieroittamaan häntä yöimetyksestä, vaan se tapahtui ikään kuin itsekseen: hän vaan alkoi pärjätä ilmankin. Juuri ennen nukkumaanmenoa syödään iso annos puuroa ja imetään äidinmaitoa jälkiruuaksi, ja sen jälkeen yöuni maistuu. Imetän häntä enää 4 - 5 kertaa päivässä, viiteen pyrin mutta toisinaan jää neljään. Niksu ei enää nykyään juurikaan pyydä rintaa, mutta kyllä se hänelle kelpaa kun tarjotaan. Kiinteää ruokaa hän syö neljästi päivässä. Korvikemaitoa hän ei saa koskaan, ja aterialla ruokajuomana toimii vesi.

Niksun syömät ruokamäärät ovat aika suuria. Sormiruokailua harjoittavien perheiden kuulee usein valittelevan sitä, että lapsi syö todella vähän, ja ollaan huolissaan siitä, saako hän tarpeeksi ravintoa. Meillä ei ole tuollaista huolta ollut. Lapsemme käytti pari-kolme viikkoa sormiruokailunsa alkutaipaleesta harjoitteluun, jolloin ruokamäärät eivät olleet kovin kummoisia, mutta sen jälkeen hän on syönyt todella reippaasti. Samalla aterialla saattaa mahaan upota vaikkapa kokonainen kananmuna tai kokonainen banaani, ja vielä jotain muuta evästä siihen päälle. En ymmärrä miten häneen mahtuu niin paljon ruokaa. Vaippaan ilmestyvät tuotokset kertovat, että ruokavalio on selvästikin kiinteisiin ruokiin painottunut.