Läpimurto

Voisin väittää, että meidän sormiruokailupuuhissamme on tapahtunut läpimurto. Sellainen, että lapsi ei enää käytä suurinta osaa ajastaan syöttötuolissa istuessaan touhottamiseen, leikkimiseen ja epämääräiseen väkertämiseen. Vaan että hän keskittyy syömiseen. Ja että syöminen alkaa olla aivan oikeaa syömistä, jolla on ravitsemuksellisesti ja nälän poistamisen kannalta todellista merkitystä. Tämä on tapahtunut nyt aivan parin päivän sisään, jotenkin yhtäkkiä ja yllättäen. Lapsi on ryhtynyt syömään selvästi isompia määriä, ja vaatii maitoa harvemmin.

Syömistaidoissakin tuntuu tapahtuneen joku aivan yhtäkkinen edistyminen. Annoin pojalle tänään nektariinilohkoja varmana siitä, että nämä liukkaat, mössöiset ja liian pienikokoiset palaset jäävät hankalan käsiteltävyytensä vuoksi syömättä. Mutta en voinut muuta kuin hämmästyneenä tuijottaa lapseni taitoja, kuinka hän pyöritteli hedelmän paloja käsissään sopivaan asentoon ja nakersi hedelmän irti kuoresta (jota jätin lohkojen yhdelle kyljelle) ilman mitään hankaluuksia. Jouduin kahteen kertaan ruokailusession aikana hakemaan hänelle lisää syötävää, koska entiset loppuivat kesken.

Katselin kaksi viikkoa sitten kuvaamiani sormiruokailuvideoita ja huomasin, miten valtava ero niissä on tämän päivän tilanteeseen nähden. Nyt täällä ihan oikeasti syödään eikä meinata.