Ajattelin hieman pohdiskella, kuinka helppoa tai vaivalloista ja aikaavievää sormiruokailu on verrattuna lusikalla syöttämiseen. Jälkimäisestä vaihtoehdosta minulla ei ole kokemusta eikä juuri tietoakaan, joten pohdintani saattaa siltä osin mennä aivan metsään. Siispä, jos joku tätä lukeva huomaa moisen virheen, olisi mielenkiintoista saada siitä kommenttia.
Ensinnäkin: kumpaan kuluu enemmän aikaa? Jos miettii ajankäyttöä, niin täytyy ensin päättää, että mitä ajan kuluttamisella tarkoitetaan. Jos sillä tarkoitetaan sitä, että kuinka kauan yksi ruokailusessio kestää alusta loppuun, niin sormiruokailu on varmaankin hitaampaa kuin lusikalla syöttäminen. Mutta jos sillä tarkoitetaan, että kuinka paljon vanhemmilta kukuu aikaa lapsen ruokkimiseen, niin luulempa sormiruokailun pärjäävän tässä kilpailussa, koska lapsi syö itse. Mielestäni jälkimmäisellä vaihtoehdolla on enemmän merkitystä. Koska yleensä me vanhemmat olemme kädet täynnä kaikenlaisia töitä, mutta lapsella ei ole kiire minnekään. Joten voiko sitä sanoa aikaavieväksi, jos lapsi istuu kaikessa rauhassa ruokiensa äärellä niin pitkään kuin huvittaa, ja vanhemmat tekevät sillä aikaa omia juttujaan (esim. syövät itsekin samalla)? Tietysti jos on se kuuluisa kiire, esim. lapsi pitää saada syötettyä tietyssä ajassa koska ollaan vaikkapa lähdössä johonkin, eikä saa myöhästyä, niin varmaankin lusikalla syöttäminen on sormiruokailua tehokkaampaa. Toisaalta mihinpä äitiyslomalaisella niin hirveä kiire pitäisi olla. Ja sitä paitsi vielä tässä vaiheessa, kun lapsemme on vasta puolivuotias, hänen pääravintonsa on rintamaito. Jos ollaan lähdössä jonnekin, hänelle annetaan sitä mahan täydeltä, eikä kiinteää ruokaa. Tai näin ainakin meillä.
Kumman ruuan valmistaminen on työläämpää? Jos lasta syötetään teollisesti valmistetuilla purkkisoseilla, niin se on varmasti helpompaa kuin sormiruokailu. Eipä siinä iso työ ole ottaa purkki kaapista, korkata se ja ruveta lusikoimaan ruokaa suuhun. Mutta jos lusikalla syötetty lapsi saa vanhempien kotona valmistamaa kotiruokaa, niin luulempa se on olevan jopa työläämpää kuin sormiruuan valmistaminen. Koska sormiruokaa ei soseuteta, jolloin sauvasekoittimen kanssa puuhasteleminen ja kyseisen vempeleen peseminen jää kokonaan pois työvaiheista. Ja toki sormiruokailussakin voidaan käyttää teollisesti valmistettuja valmisruokia, kuten purkkisosetta, jota lapsi laittaa itse lusikalla tai vaikkapa riisikakkuun dipattuna suuhun. Ja kun tuli tuo riisikakku-sana sanottua, niin on moniakin sormiruokia, joille ei tarvitse tehdä mitään valmisteluja. Eikä monien hedelmä-vihannesosastoltakaan löytyvien ruokien valmisteleminen tarvitse niin kovin työlästä olla, esimerkiksi hedelmän (jota ei tarvitse edes kypsentää) huuhtaisu ja lohkominen ei niin kovin paljon isotöisempää ole kuin sosepurkin korkkaaminenkaan.
Sormiruuan helppoutta lisää se, että kun aterioita vähän miettii, lapselle voi itse asiassa syöttää samaa ruokaa kuin muukin perhe syö. Samalla vaivalla valmistuu kyllä lohkoperunat vauvallekin, kun niitä paistetaan muulle perheelle.
Entäpä siivoaminen? En tiedä miten sottaista hommaa lusikalla syöttäminen on, mutta veikkaanpa että tässä asiassa sormiruokailu jää kirkkaasti häviölle. Tosin sormiruokailusession jälkeinen siivoaminen ei vie montaa minuuttia aikaa, jos on harrastanut sellaista välineurheilua ruokailuasioiden suhteen, että siivoaminen helpottuu. Esimerkiksi vahakangas syöttötuolin alla, ja tarpeeksi peittävä ruokalappu vauvalla. En ole kyllä tässä asiassa (niin kuin en kyllä missään muussakaan sormiruokailuun liittyvässä) vielä mikään asiantuntija, koska meillä on tätä harrastettu vielä kovin vähän aikaa. Veikkaan, että tulevaisuudessa sotkua tulee olemaan enemmän kuin nyt, kun vauva esim. keksii, että ruuan heittely pitkin huonetta ja seiniä voi olla hauskaa. Toistaiseksi sellaista toimintaa ei ole tapahtunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti