Käsien motoriset taidot

Niksu on sormiruokaillut puoli kuukautta ja sinä aikana hänen käsiensä motoriset taidot ovat kehittyneet uskomattoman paljon. En usko, että sellaista kehitystä olisi tapahtunut pelkästään esineitä, kuten leluja käsittelemällä. Ruoka on paljon haastavampaa ja opettavaisempaa käsiteltävää esim. siksi, että se voi hajota käsiin, ja siksi, että ruuan saaminen kädellä suuhun on paljon palkitsevampaa, kuin lelun laittaminen suuhun.

Kun Niksu aloitti sormiruokailun, ruokapala osui vahingossa käteen, ja jos oikein hyvä tuuri kävi, se sattui nyrkin silmään sellaisessa asennossa, että sitä pystyi syömäänkin. Ja jos ruokapala sojotti liian pitkästi nyrkin yli, sillä sohittiin itseä silmään ja otsaan ennemmin kuin suuhun. Myönnän hieman avittaneeni alkuvaiheessa ruokien suuhun ohjaamisessa, ihan vaivihkaa vaan, niin että poika itse teki suurimman työn. Ja ojentelin hänelle ruokapaloja kämmenelle. Tuollaista auttamista ei lapsentahtisen sormiruokailun ideologian mukaan saisi tehdä, mutta kun olen malttamaton. No, se oli niitä alkupäivien tilanteita.

Kahdessa ja puolessa viikossa Niksu on oppinut tekemään käsillään mm. seuraavaa:

• siirtämään ruokapaloja kädestä toiseen
• em. taitoa hyödyntäen vaihtamaan ruokapalan asentoa kädessä niin, että syöminen helpottuu
• tarttumaan ruokiin vähän hienostuneemminkin kuin pelkästään koko nyrkillä - vielä ei pinsettiotteesta voi puhua, mutta selvästi sitä kohti ollaan menossa
• ohjaamaan ruokapalaa oikeaan osoitteeseen niin, että jos ruokapalan kärki osuu johonkin kohtaan naamaa, hän osaa siirtää sitä kädellä niin, että se siirtyy suun kohdalle
• puristamaan liian pieneksi käynyttä ruokapalsta (siis sellaista, joka piiloutuu kokonaan nyrkin sisälle) niin, että sitä tursuaa nyrkin ulkopuolelle peukalon ja etusormen välisestä kolosta, ja sitten laittamaan tuon kohdan nyrkistä suuhun

Niksun käsien käytössä on alkanut ilmetä yhä enemmän "minä itse!" -ilmiötä. Esimerkiksi tänään hän tarttui lusikkaan, jolla tarjoilin hänelle D-vitamiinitipat (se ainoa asia, mitä hänelle syötettään, eikä anneta hänen tehdä sitä itse). Jätin lusikan hänen käsiinsä, koska se vaikutti niin kiinnostavalta hänen mielestään. Hän tutki lusikkaa tarkasti, laittoi sen muutaman kerran suuhunsa ja maisteli sitä. Ja varmaankin ihmetteli, että miksi siinä ei ole mitään syötävää.