Maissinaksut - pelkästä maissista valmistetut, suolattomat ym. - ovat kaikin puolin helppoa ruokaa. Sormiruokailijan on niitä helppo käsitellä, ne eivät murskaannu kädessä, eivätkä ole liukkaita. Niitä ei tarvitse mitenkään valmistaa, vaan antaa suoraan pussista lapselle. Niistä yleensä sanotaan, että ne ovat tukehtumisvaarattomia. Vauvat näyttävät pitävän niistä todella paljon.
Maissinaksu ei kuitenkaan ole mitään "oikeaa" ruokaa minun mielestäni. Enemmänkin tyhjänpäiväistä höttöä. Niiden tarkoitus ei siis ole toimia ravitsemuksellisesti merkittävinä, mutta siitä huolimatta olemme meidän sormiruokailutaloudessamme löytäneet niille monia käyttötarkoituksia:
- aloitusvaiheessa erinomaista harjoitteluevästä silmä-käsi-suu -koordinaation opetteluun, ja syömisen makuun pääsemiseen
- naksuilla saa "annettua vauhtia" syömiseen, jos lapsella ei tahdo muuten muistua mieleen, että mitä pitikään olla tekemässä. Antaa hänelle naksun käteen, että hän pääsee syömisen vauhtiin, niin alkaa muutkin eväät sen jälkeen eksyä suuhun
- mainioita puuron ym. löysemmän tavaran tarjoamiseen dippaamalla
- todella helppoja matka- ja ravintolaeväitä
- hyvä alkupala lapselle, joka syöttötuolissa malttamattomana odottaa ruokaa mutta liian hidas tarjoilija ei ole vielä saanut ruokaa valmiiksi
- viihdyke esim. pitkällä automatkalla. Tosin olen sitä mieltä, että ruoka ei saisi toimia viihdykkeenä, mutta tulipa siitä huolimatta tuossa eräällä 200 km matkalla viihdytettyä lasta maissinaksuilla, kun vaihtoehtona olisi ollut huutamisen kuunteleminen (laulut ja leikit eivät kelvanneet hänelle)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti